mietin juuri, miten helvetissä voi 

Helteellä ihmisenlapsella olla kylmä, hrrrr. Kuumemittari sen paljasti, kuumeen takia. 

Nyt sitten makoilemaan tuli mieleeni kuumehouruisia ajatuksia...

voiko eron jälkeen miettiä exää? Miksi se tulee aina mieleen kun jään yksin? Teinkö kuitenkaan oikein? Ei prkl, Buranaa naamaan, nää ajatukset veke, ja kuumeen laskiessa ajatuksetkin katosivat. 

Omistan tällä kertaa maailman upeimman miehen, joka oikeasti rakastaa mua juuri sellaisena kuin olen. Pullukkana. Paksuna. Mutta kauniina. Antaa mulle mun virheet anteeksi, vaikken niitä teekään 😊

luulen, että kun ihmiset eroaa, nää on kaikille niitä samoja ajatuksia.

eiköhän jokainen suhde oo erilainen ja eikö niiden kuulukin olla omanlaisiaan?

miten me tavattiin? Netin kautta. Okei, olin silloin naimisissa. Kaiken piti olla hyvin. Hain kai jotain jännitystä elämääni. Ekoilla treffeillä näinkin niin upean miehen, joka ei yrittänyt olla mitään muuta kuin on. Olin aivan myyty. Yritti houkutella mua veneeseen, mutta en lähtenyt. Olin aivan liekeissä, mutta niin oli hänkin❤️ Uudet treffit järkättiin heti parin päivän päähän. Rikoin kuuluisaa sääntöä, älä tapaa enempää ku kerran viikossa, heti ensimmäisten treffien jälkeen😬 seuraavalla kerralla menin veneeseen. Ihan älyttömän hermostuneena juttelin yli tunnin(taisin olla rasittava) ja mietin, koska hän pyytää mua viereen, tai ees yrittää ottaa kädestä kii...sitten se tapahtui. "Tuu mun viereen" ja mä menin. Viereen, suulle, käsille, vaatteet lensi ja aivan helvetin fantastista seksiä ( tosin mä tulin ihan älyttömän nopeesti) ja ihan älyttömästi hellyyttä. Tää vois olla mun mies, jos en ois varattu. Päätimme, et tää on vaan seksiä. Tää ei saa johtaa mihinkään. Kummallakin on liian paljon menetettävää... 

No, tässä ollaan. Jos kiinnostuit, miten homma jatkui, lukase sillon tällöin blogini. Täällä yksinäisellä viikolla voin kelailla muistoja näin blogin välityksellä😊